Eipä sitä talteenotettua lämpöä kyllä saa mitenkään järkevästi hyödynnettyä kun ei sitä lämpöä saa "alas" kun mitään valmista verkostoa ei lämmönsiirtoon ole. Toki sellaisen voi EHKÄ yrittää rakentaa, mutta järkevä investointi se ei ole kun kestää vuosikymmeniä ennen kuin se rupeaa tuottamaan

Lähetin muutama aika sitten Helsingin Energialle viestin, missä tiedustelin heidän käsityksiään taloihimme soveltuvista energiansäästötoimista. En usko, että he panevat pahakseen, että julkaisen tässä lupaa kysymättä heiltä saamani vastauksen:

" Hyvä Pekka Ollila,

energiatehokkuuden edistäminen on yhteinen intressimme ja viestinne oli ilahduttava.

Kaavoitus eli sijoittelu, arkkitehtuuri ja rakentamistapa ratkaisevat alun perin rakennusten energiatehokkuuden, kuten Pihlajamäen esimerkkinne osoittaa. Vanhanajan rakennusmestarit osasivat aikoinaan tehdä Töölöstä matalaenergiakaupunginosan, joka umpikortteleineen vieläkin pärjää normeissa.

Mutta jo olemassaolevan rakennuksen muuttaminen nykynormien mukaisesti energiatehokkaasti on useimmiten niin kallis projekti, ettei siihen kannata ryhtyä. Se mitä 60-70 –luvun kiinteistöissäkin voidaan tehdä, on toteuttaa huolellinen energiakatselmus ja sen perusteella korjata ne epäkohdat, jotka saadaan korjattua vähin tai säädyllisin kustannuksin. Yleensä edullisin ja tarpeellisin toimi on lämmitysjärjestelmän tasapainottaminen, kiertovesipumppujen säätäminen ja patteritermostaattien tarkastaminen tai asentaminen. Ja jos putkiremontteja tehdään, kosteihin tiloihin ei tule asentaa sähkövastuksia vaan vesikiertoinen lattialämmitys.


Paikallinen sähköntuotanto aurinkopaneeleilla tai pientuulivoimaloilla soveltuu nykyisellään paikkoihin, missä valmista sähköverkkoa ei ole kuten saaristoon. Pientaloissa tai maatiloilla sellaiset voivat säästää sähköä ja öljyä, jos lämmönsaanti on niiden varassa. Tai sitten ideologisista syistä. Muuten niiden kustannukset ovat tuottoon nähden vielä kovin korkeat. Kaupunkioloissa energiansäästö on ylivoimainen keino ilmastonmuutoksen hillintään. Erilliset pientuulimyllyt eivät elinkaaritarkasteluna ratkaise asiaa, ja tietysti niin visuaaliset kuin turvallisuuteen liittyvät seikat tulee huomioida. Jos ja kun aurinkosähköpaneelit tulevat kohtuuhintaisiksi, niiden integroiminen katoille tai parvekekaiteisiin olisi helppokäyttöisempi ja huomaamattomampi ratkaisu.


Mittakaava tulee pitää mielessä: Yksi prosentti (1 %) Helsingin sähkönkulutuksesta vaatisi pystytettäväksi 10 000 kappaletta 5 kilowatin pientuulimyllyjä. Sama sähköenergia saadaan kuudella 3 megawatin isolla tuulivoimalalla. Mm. tästä syystä Helsingin Energian kehitysohjelmassa tähtäämme merkittävän mittakaavan merituulivoiman rakentamiseen.


Helsingin Energiassa ja Helen Sähköverkko Oysä suhtaudutaan sinänsä myönteisesti pientuotannon liittämiseen jakeluverkkoon, mutta paitsi kustannukset, myös verohallinnolliset esteet ovat melkoiset.

Konkreettisesti aiheesta on kirjoitettu ruotsiksi: https://www.vindlov.se/sv/Steg-for-steg/ (Välj typ av vindkraftverk) ja mutkikkaista sähköverkkoon liittämisehdoista Energiamarkkinaviraston sivuilla: http://www.energiamarkkinavirasto.fi/data.asp?articleid=1598&pgid=38 (Pientuotannon liittäminen verkkoon)


Suosittelen ottamaan yhteyttä myös Energiakeskukseemme Sähkötalossa www.energianeuvoja.fi ja Motivaan.

Parhain kevätterveisin



Martti Hyvönen

ympäristöjohtaja

Helsingin Energia

00090 HELEN

Puh. 050 364 8840
martti.hyvonen@helen.fi

Mukavasti vähemmällä: www.energianeuvoja.fi"

Josko tästä on jollekin apua tai mielen virkistystä, niin hyvä!