Miten Pihlajamäessä asutaan ja eletään? Mikä tekee Pihliksestä niin ainutkertaisen asuinpaikan? Helsingin kaupunginmuseon näyttely Näköalapaikka – kertomuksia Pihlajamäestä avautuu Pihlajamäen ostoskeskuksessa 4.2.2012. Sunnuntaina 5.2. puhutaan Pihlajamäestä asuinpaikkana ja kotiseutuna.
Pihlajamäen juhlavuosi avattiin rennon juhlavissa tunnelmissa Helsingin uudella yhteiskoululla 19.1. iltana. Puhuttelevien puheiden, hauskojen valokuvien ja uutuskirjan julkistamisen rinnalla nähtiin koululaisten kolme eri tavoilla koskettavaa ohjelmanumeroa.
- Olipa hieno juhla, kuultiin monista suista juhlan päätyttyä.
Pihlajamäen juhlavuoden I love Pihlis -kalenterit on jaettu vapaaehtoisvoimin jo melkein joka Pihlis-kotiin. Suurkiitos kaikille jakajille!
Jokunen osoite vielä uupuu, joten jos huomaat että sinun yhtiöösi komea seinäkalenteri ei ole vielä päätynyt, voit noutaa kalenterinne Pihlajamäen lähiöasemalta sen aukioloaikoina.
I love Pihlis -seinäkalenteri ei taatusti jätä kylmäksi ja sitä selaava löytää varmasti vähintään yhden uuden näkökulman Pihlikseen.
Pihlajamäestä kertovassa valokuvakirjassa kuuluu nyt asukkaiden ääni. Toimittaja Kristiina Markkasen haastatteluista ja valokuvaaja Lidia Tirrin kuvista koottu kirja antaa puheenvuoron ihmisille, jotka elävät näiden komeiden modernien julkisivujen takana. Uutta kirjaa saa pian ostaa 25 euron paikallishintaan Pihlajamäki-seuralta paikallisissa tapahtumissa sekä lähiöasemalta sen aukio-oloaikoina.
Vuoden 2011 Tieto-Finlandia -palkinnon voittaja Suomen jäkäläopas on osin pihlajamäkistä tekoa. Pihlajamäki-seuran aktiivijäsen ja luontoretkien vetäjä Sampsa Lommi on yksi palkitun teoksen 13 kirjoittajasta. Lommi paljastaa meille, miksi Pihlajamäen kallioperän punainen graniitti näyttää harmaalta.
- Syynä ovat lukuisat rupijäkälälajit, jotka kasvavat suurina yhtenäisinä kasvustoina, kuin osana kiven pintaa. Kivien rupijäkäliä luullaankin usein ”kivikuntaan” kuuluviksi, vaikka kyse on epätavallisen kovapintaisista sienistä, Sampsa kertoo.